Alku

Olen taas viime aikoina miettinyt syömistä paljon. Ehkä liikaakin, en tiedä. Minulle se ei ole liikaa mutta muille tuntuu olevan. Toisaalta, tuntuuhan se pahalta kun ei osaa olla ajattelematta ruokaa kun tänään oltaisiin hakemassa uusi kissanpentukin taloon, ja olisi vaikka mitä muutakin ajateltavaa. Joskus elämä on vaan hankalaa. Oikeastaan aika hiton usein.

Täytän tosiaan huomenna 20. Pelottaa hieman. Ihan jo siitäkin syystä että olemme järkkäämässä kakkukahveja mummille ja papalle. Ahdistaa se valtava kalorimäärä jo nyt.

Olen lihonut viime aikoina. Olen taas ahminut. Läski sika. Eilen sentään söin "vain" 800 kaloria ja sain käveltyäkin tunnin verran. Ja silti aamupaino ei ollut muuttunut mihinkään. Toisaalta, äidin vaaka onkin aina ollut vähän outo (made in West Germany. Pikkuisen vanha). Ahdistaa kun en ole koskaan päässyt tavoitepainooni vaikka olenkin tässä plusmiinus 20 kiloa vatkannutkin sen kolmen vuoden aikana kun olen tämän kanssa joutunut elämään. Alin painoindeksi taisi olla 20. Eli aika hiton iso edelleen. Mutta tällä hetkellä se on jo 25,4. LIEVÄSTI YLIPAINOINEN.

Pakko saada itsekuri takaisin. Ihan hullua tämä. En kestä saatana ollenkaan. En voi sietää noita lukuja. Vihaan vartaloani, vihaan itseäni. Olin paljon paremmalla fiiliksellä silloin kun bmi oli siinä 20 hujakoilla.